Taivas ja helvetti henkisen kehityksen näkökulmasta

   Taivas ja helvetti ovat kristinuskon käsitteitä. Kun miettii tätä henkisyyden ja elementtien kautta, aukeaa ihan uusi puoli raamatun sisällöstä. Taivaan (ilma), joka ilmentää ajatuksia, polariteetti on maa eli fyysisyys. Ajatukset voivat ilmentää korkeampaa tietoisuutta ja fyysisyys voi jarruttaa tämän kehitystä. Helvetti on maanpäällinen oppikoulu koukkuineen ei kuolemanjälkeinen kiirastuli. Taivas on henkilökohtainen yhteys Jumaluuteen. Pyyteettömyyden ja myötätunnon löytyminen itsestä ja sisäisen turvan ymmärtäminen, autuus. 

  Maalliset asiat eivät itsessään ole pahoja/ saatanallisia asioita tai niiden ilmentäminen syntiä, vaan niihin kiinnijääminen ja palvominen estää henkistä kehitystä. "Älä palvo muita jumalia" voisi siis olla pyyntö olla jäämättä kiinni fyysisiin asioihin kuten rahaan, seksiin yms. Saatana on taroteissakin mm. addiktioiden kortti, joka symboloi irroittautumisen ja luopumisen tarvetta. Kuitenkin tämä fyysisyys on se missä olemme ja operoimme, joten sitä ei voi kokonaan ohittaakaan. Oppiminen tapahtuu fyysisellä tasolla täällä maanpäällä, mutta kehitys vaikuttaa sielun tasolla.
   Olemme tulleet tänne oppimaan tunteita, niiden käsittelyä ja mielen hallintaa. Tätä opetetaan mm. buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa, mutta näissä jää tunteiden kohtaaminen ja käsittely vähemmälle ja keskitytään enemmän mielen hallintaan ja egon sivuuttamiseen. Ego on tärkeä ilmaisin meissä, kun kyse on keskeneräisyydestä, joten sen kanssa olisi hyvä olla sinut eikä unohtaa sitä kokonaan. Tosin ego lopettaa reagoimisen siinä vaiheessa, kun ihminen on täysin tasapainossa itsensä kanssa.

 
   Saatana, demonit, tarrahenget yms. ovat kaikki itsessään sisäisesti tai kollektiivissa olevia rakkaudettomuuden ilmentymiä eikä niistä pääse eroon pelkästään ulkoiseen suuntautuvilla toimenpiteillä vaan sisäinen kohtaaminen on välttämätöntä. Kollektiivisella ilmentymällä tarkoitan tässä yhteistä traumaa tai tunnetta joka on saanut tietyn tunnistettavan muodon. Ne ovat omia varjoja, maallisen elämän kehityskohteita eli oppeja, joita olemme tulleet tänne käymään läpi. Demonit yms. ilmentävät omia heikkouksia ja negatiiviset energiat kiinnittyvät heikkoihin kohtiin elimistössä tai mielessä, joten oman voiman löytämisellä pystyy suojautumaan jo hyvin energiahyökkäyksiltä. Ulkoinen maailma muutoinkin peilaa omaa sisäistä maailmaa (mikromaailma ja makromaailma). Negatiiviset tunteet, kertovat että jokin on osunut arkaan kohtaan ja vaatii käsittelyä. Kun Jeesus käveli autiomaan hanki, hän taisteli itsensä kanssa ei saatanan. Raamattu on muutenkin täynnä metaforia, vertauksia ja kielikuvia. Myös Eeva taisteli itsensä kanssa siitä luottaako Jumalan pyyteettömyyteen ja pysyä mielen paratiisissa vai onko ajatus maallisuuden tuomista mahdollisuuksista vahvempi. Kun hän päätti tutustua maallisiin asioihin, hänelle syntyi ensimmäisenä negatiivisia tunteita mm. Pelko ja häpeä. Niitä mekin nyt käsittelemme, jotta pääsisimme takaisin kotiin. Eeva omenoineen oli kokonaan vertauskuvaa ihmisen feminiinisestä puolesta ja henkisestä ravinnosta. 

  Kristinuskossa saatana ulkoistetaan ja opetetaan pelkäämään kaikkea pahaksi luokiteltua. Syntyy noidankehä, jossa pelätään ja tuomitaan paha ja samalla itsessä oleva varjo kohtaamattomana kasvaa ja pelätään tällöin lisää ulkoista maailmaa ja syntiä jne. Synnit ovat maallisia kiinnikkeitä (3D), jotka vievät ajatukset pois henkisyydestä ja korkeammista tietoisuuksista (5D, 6D…). Kristinuskoon kääntyneet henkiset ihmiset eivät ole jatkaneet itsensä tutkiskelua ja kohtaamista vaan uskovat löytöneensä suoran tien Jumalan yhteyteen kumartamalla Jeesusta henkilönä, vaikka hän nimen omaan kielsi tekemästä niin. Heille on tullut sisäisestä maailmassa jotain niin haastavaa vastaan ettei ole pystynyt kohtaamaan sitä (esim. häpeä, syyllisyys) vaan antavat omat tekonsa ja kokemuksen ulkoiseen käsittelyyn.
Uskonnot eivät ole pahoja itsessään sillä ne voivat tuoda kriisin keskellä rauhan ja turvan tunteen ja sen että heistä pidetään huolta ja rakastetaan. Kuitenkin ihminen, joka tahtoo edetä henkisellä tiellä (kaikille se ei ole tarkoituksen mukaista tässä elämässä) tutkii sisäistä maailmaa ja löytää sen saman turvan ja rakkauden sisältään eli löytää jumaluuden itsessään (Taivaan). Tämä voi tapahtua uskonnonkin kautta, jos ymmärtää sen syvemmän viestin ja tarkoituksen.      Äärikristinuskossa kaikki, jotka auttaisivat itsensä kohtaamisessa ja itsenäisesti ajattelussa on demonisoitu ja pidetään hyveenä muiden ihmisten itsenäisyyden tuomitsemista ja pelottelua.

  Raamatussa puhutaan hengestä ja sen laskeutumisesta eli Jumalan energiasta, joka on päässyt virtaamaan ihmiseen. Jeesus (myös muut mestarit) otti tämän energian vastaan ja valaistui. Hän toimi esimerkkinä ja edelläkävijänä meille länsimaalaisille miten löytää itsestä jumaluuden osan eli jumalkipinän, yhdistyä siihen ja ymmärtää sielun kuolemattomuus ja ikiaikainen turva. Tämä tarkoittaa taivaallisen tilan löytymistä ja tietoisuuden kasvun myötä ykseyden ymmärtämistä. Samaa ovat opettaneet aikoinaan Buddha ja hindu-uskonnon edelläkävijät. Sydänyhteys on se mihin meidän olisi hyvä pyrkiä ja sen kautta löydämme sielumme äänen ja ymmärrämme sielunsopimuksen tarkoituksen. Oppisimme elämään tasapainossa taivaan ja helvetin eli tietoisuuden ja maaillisten haasteiden kanssa.

 -Anu