Sisäinen lapsi

  Sisäisen lapsesi tila heijastuu aikuisuudessa erilaisina tunnereaktioina ja ajatus- ja toimintamalleina, jotka ilmenevät joko turvallisuuden tunteena tai turvattomuutena. 

   Kehityksellinen trauma pysäyttää sisäisen lapsen kehityksen niiltä osin mihin se liittyy, vaikka fyysinen ja muilta osin henkinen kehitys jatkuukin. Se syntyy, jos lapsi kokee ettei hänen fyysiseen (ravinto, hygienia, turvallisuus yms.) tai psyykkiseen (rakkaus, turvallisuudentunne, hyväksyntä yms.) tarpeeseen vastata. Trauma voi syntyä rakastavassa ja tasapainoisessakin perheessä, jos lapsen temperamenttiin ei osata reagoida oikein tms. ( Esim. Vilkasta/ eläväistä lasta "jarrutellaan" ja kielletään tarpeettoman paljon tai ujoa/"hitaasti syttyvää" lasta ei anneta rauhassa tutustua uuteen ympäristöön). Trauma saattaa syntyä, myös raskausaikana tai syntymän hetkellä.

Tunnista miksi reagoit tietynlaisiin asioihin/ tilanteisiin, esim. työpaikalla tai parisuhteessa, voimakkalla tunteella (viha, suru, pelko tms.), syynä saattaa olla sisäisen lapsesi trauma. Kun tunnistat reaktion ja siihen liittyvän tunteen, mieti missä/koska/ minkälaisessa tilanteessa olet ensimmäisen kerran tuntenut saman tunteen. Viekö se sinut lapsuuden/ nuoruuden aikaisiin tapahtumiin? Syynä voi olla ajatu-/toimintamallit, jotka olet lapsena kehittänyt oman psyykkeesi suojaksi tai tunne, jota olet tuntenut trauman synnyttyä.

Sisäisen lapsen parantamiseksi on olemassa meditaatioita, mielikuvamatkoja yms., joissa kohtaat sisäisen lapsesi turvallisen aikuisen roolissa, annat hänelle hänen tarvitsemansa rakkauden, huolenpidon, ymmärryksen tai mistä ikinä hän onkaan jäänyt paitsi. ISO HUOMIO! Jos taustallasi on seksuaalista hyväksikäyttöä, väkivaltaa tms. vakavaa traumaa tai jos lapsuudessasi on aikakausia/ asioita, joita et muista/ovat pimennossa, en suosittele meditointia ennenkuin on varmistettu (psykiatri) psyykkesi olevan valmis vastaanottamaan tämän tiedon. Jos olet ollut hoitokontaktissa traumojen vuoksi, kannattaa meditoinnissa lähestyä asiaa pikkuhiljaa ja aina turvalliseksi tuntemasi henkilön kanssa ei yksin.
 

Vaikeat tunteet (sisäisen lapsen kohtaaminen)

Ensimmäiseksi pitää tunnistaa tunne joka nousee pintaan, onko se viha, suru, häpeä, syyllisyys, arvottomuus tms. ja keskittyä siihen. Mene rauhalliseen paikkaan, hiljenny ja mieti missä/ koska olet ko. tunteen ensimmäisen kerran tuntenut, minkälainen tilanne oli? Mene mielessäsi tilanteeseen ja kohtaa itsesi aikuisen roolissa sen ikäisenä kuin olit silloin (Sisäinen lapsi). Kuuntele lapsen tunteet ja kokemukset. Lohduta lasta, kerro että kaikki on hyvin/ hän on turvassa, kerro ettei tapahtuma/ tilanne ole hänen syytään ja että rakastat häntä. Kerro, että pidät hänestä aina huolta. Kun lapsi on rauhoittunut/ päässyt tasapainoon voit poistua tilanteesta. Voit tehdä mielikuvaharjoituksen myös niin, että keskusteluun "osallistuu" muita osapuolia, jotka liittyvät tunteen syntyyn. Käy keskustelua ottaen jokaisen roolin vuorollaan. Mitä kenelläkin on sanottavaa? Puolusta tarvittaessa sisäistä lastasi. Jos tunnet vihaa/ suuttumusta, anna palaa. Sano kaikki mitä olet aina halunnut sanoa muille osapuolille.

Jos et tunnista tunteeseen liittyvää tilannetta, kohtaa pelkkä tunne ja keskustele sen kanssa. Mitä se haluaa kertoa?

Tämän tekniikan luin (muistaakseni) kirjasta "tunne lukkosi" ja se toimii itselläni hyvin. Samaa harjoitusta voi käyttää mihin tahansa tilanteeseen aikuisuudessakin. Menet mielessäsi vaivaamaan jääneeseen tilanteeseen, kohtaat itsesi, käyt läpi siihen liittyvät tunteet ja myötätunnolla keskustelet itsesi kanssa tilanteen aiheuttamista tunteista.

HUOM! Lapsuudessa syntynyt vakava trauma olisi hyvä kohdata asiansa osaavan hoitotahon kanssa on se sitten vaihtoehtohoitaja tai psykiatrisen puolen ammattilainen. Psykoosin riski on aina olemassa, jos psyyke ei ole valmis kohtaamaan liian kipeitä asioita/ tilanteita.

-Anu